Vehreä kanakeitto

Tänään teki mieli kirkkaan kevyttä ja rouskuvan raikasta ruokaa. Toisaalta mieli veti myös herkullisen liemen puoleen. Sen lisäksi ruokakunnan toinen jäsen oli epämääräisen ajan poissa, maalaamassa äitinsä seiniä, joten ruoan pitäisi kestää haaleana pitkään.

Kuvainnollinen onnepyörä jäi osoittamaan kanakeittoa. Valitettavasti kanakeittoreseptini ovat kasviksisia, mutta samalla talvisen raskaita kaikkine ihnanine kermaisuuksineen. Tartuin keittokirjoihini etsiäkseni inspiraatiota. Sellaisen antoi, kaikkien kotikokkien sankari, Jamie kirjassaan Alaston kokki. Tuloksena oli seuraavanlainen tuotos:

Vehreä kanakeitto
3 kpl Broilerin rintafilettä
0,25 dl Oliiviöljyä
1 kpl Purjo
2 vartta Varsiselleriä
1 kpl Vihreä paprika
2 l Kanalientä
½ kpl Kiinankaalta
½ kpl Kesäkaalta
~5 cm Tuoretta inkivääriä
2 kpl Valkosipulinkynsiä
1 kpl Lime
1 puska Tuoretta korianteria
(1 annos Nuudeleita)

Paista rintafileet kuumalla pannulla ja nosta ne odottamaan leikkuulaudalle. Pese ja käsittele purjo, vihreä paprika ja varsiselleri. Leikkaa purjo pituussuunnassa neljään osaan ja leikkaa siitä noin 3 cm pituisia suikaleita. Leikkaa myös varsiselleristä ja paprikasta saman kokoisia paloja. Freesaa niitä noin 5 minuuttia kattilassa oliiviöljyssä. Lisää kuoritut ja viipaloidut inkivääri ja valkosipuli sekä puolet limen kuoresta raastettuna. Lisää kanaliemi ja pieniksi leikatut fileet. Kiehauta ja anna porista 15 minuuttia kuitenkin niin, ettei kasviksista tule ylikypsiä. Pese kaalit ja leikkaa niistä noin 3cm x 3cm paloja. (Lisää raa'at nuudelit keittoon kolmisen minuuttia ennen kaaleja.) Lisää kaalit keittoon ja kiehauta pari minuuttia. Kaaleista on tarkoitus tulla kypsiä, mutta ei löysiä. Lisää silputtu korianteri keittoon, pyöräytä kauhalla ja nosta pöydälle tarjolle.

Itse käytin lihana lähimarketin lihatiskillä valkosipuli-persilja-marinoituja fileitä, mutta myös maustamaton käy hyvin. Joka tapauksessa kannattaa, tässä yhteydessä ja miksei muutenkin, välttää sumeassa marinaadissa olevia.

Keitosta tuli hyvää, jopa petollisissa määrin. Sitä kun ei huomaa syöneensä aivan liikaa. Täytyy tunnustaa, että yhden oikopolun otin tämän keiton tekemisessä. Olisi ollut todella ihanaa käyttää omaa kanalientä, mutta en ole koskaan lientä keittänyt säilöttäväksi asti ja nyt huomiota haluaa eräs pienimuotoinen kirjallinen tuotos. Joten käytin kanaliemenä vettä ja sopivaa määrää kanafondia. Mielestäni arkiruoanlaitossa moinen huijaaminen on sallittua.

Se toinen ruokakunnan jäsen? Saapui juuri ajoissa syömään keittoa, mutta näki vielä sen jäljet kettiössä ja totesi "No ainakin olet onnistunut sotkemaan.".