Yrttipossua uunissa ja Hasselbackan perunoita

Kuten edellisessä päivityksessä totesin, on ravitsemukseni arkiviikolla suurten opiskelijaravintoloiden armoilla. Niiden bravuurin voi tiivistää "kastikkeeseen ja riisiin" vaikka toisinaan muitakin positiivisia yllätyksiä löytyy. Yhteinen nimittävä tekijä on se, että liha on pieninä palasina isommassa kokonaisuudessa. Tässä valossa on varsin luonnollista, että alan kaipaamaan mureaa, kokonaista ja ennen kaikkea pureskeltavaa lihaa.

(Tasapuolisuuden vuoksi pitää mainita, että kyllä varsin usein löytyy koipireisipaloja ruokalistalta, mutta sen viimeisen kerran sain kypsyysasteelta medium- olleen, ja siitä lähtien olen karttanut niitä.)

Toisinaan elämän tosiseikat iskee niin, että on aikaa laittaa ruokaa, mutta ei ole tehdä sitä. Silloin käteen jää vaihtoehdoksi keitot, padat ja uuniruo'at. Edellämainituista syistä päätin jättää kaksi ensimmäistä kategoriaa ja laatikkoruoat suoraan pois. Siitä sitten päädyin perinteiseen paistiin ja perunoihin uunissa.

Kokatessani huomasin, että minulla oli muskottia vain jauheena pussissa ja kokemuksen mukaan sieltä hienoinen ripottelu on yllättäävän haastavaa ja epäonnistuessaan katastrofimaista. Käytin ripotteluun teesihtiä. Sellaista klassista, joka koostuu kahdesta teräsritilällä olevasta pallonpuolikkaasta ja pidikkeestä ja jonka kita aukeaa varresta painamalla. Lopputulos oli erittäin hyvä ja jopa parempi kuin normaalista rei'itetyllä muovikannella olevasta maustepurkista olisi tullut. Aion käyttää tulevaisuudessa myös muiden mausteiden kanssa, jos lopputuloksella on paljon merkitystä.

Yrttipossua uunissa
~1,2 kg Porsaan ulkofilettä
1 ruukku tuoretta basilikaa
3 valkosipulin kynttä
2 punaista chiliä

Kuivaa liha ja leikkaa siitä pois ylimääräiset kalvot. Mahdollisen rasvan kannattaa jättää paikoilleen tai leikata pois vasta lautasella, sillä se takaa mehevän paistin. Paista paistin pintaan kaunis väri erittäin kuumalla pannulla. (Itse käytän höyryävän kuumaa valurautapannua. Silppua muut ainekset ja hiero ne paistin pintaan. Anna maustua ainakin puoli tuntia. Paista uunissa 150C, kunnes sisälämpötila on ~80C eli ~1,5h.

Hasselbackan perunat
8 keskikokoista kiinteää perunaa
80g voita
2tl muskottipähkinää jauheena
1tl suolaa

Pese ja kuori perunat. Leikkaa perunasta toinen sivu pois ja käällä se seisomaan leikkuupinnalle. Leikka peruna millin-parin siivuihin siten, että siivut jäävät vielä pohjastaan toisiinsa kiinni. Ajattele E-kirjainta tai kampaa ja sen piikkejä. Leikkaan niin, että liu'utan veistä aika loivassa kulmassa kohti perunaa, mutta kuitenkin leikkaamatta perunan läpi. Periaatteessa helpoo näyttää, mutta vaikea kertoa. Laita perunat uunivuokaan paistin ympärille. Ripottele päälle muskottia ja suolaa ja laita kunkin perunan päälle nokare voita.

Samaan uunivuokaan voi myös laittaa muita juureksia ja vaikkapa sipuleita. Itse päädyin laittamaan muutaman valkosipulin, jotka leikkasin keskeltä kahtia, kohtisuoraan kynsiin nähden, ja sivelin leikkuupinnat oliiviöljyllä. Ylikypsistä valkosipuleista on hyvä pusertaa kynnet perunoiden ja lihan päälle.

Ruokalutottumuksista

Olen töissä ja opiskelen isossa yliopistossa. Ravinnolle se tarkoittaa käymistä joka arkipäivä suurtalouskeittiön patojen ääreen. Keho kiittää säännöllisistä ruokailuista. Kolikon kääntöpuolella on vähemmän kokkausta kotona, mikä on näkynyt tännekin asti.

Teoriassa opiskelijaluonas on ravintoarvoiltaan erinomainen. Käytännössä se on mautonta ja laadultaan hyvin vaihtelevaa, mutta kyllä sillä toimeen tulee. Ennen kaikkea vaivattomuudellaan ja hinta-laatusuhteellaan se voittaa kaikki muut järkevät vaihtoehdot.

Minun pitää tunnustaa kaksi syntiä, joita olen harrastanut opiskeluaikani arkiruokailuissa: Fuksina ladoin lautaselle riisiä kuin huomista ei olisi. Lisukkeeksi nappasin useita viipaleita leipää sekä niin ikään kukkuraisen salaattilautasen. Jos asuinkumppanin ruokailurytmi vaati lämpimän päivällisen kotona, tuli myös sitä syötyä - liikaa. Molempien syntien painoja kannan lanteillani.

Onneksi, edes viime aikoina, olen saanut kiinni terveellisemmästä ruokailurytmistä, vaikka taitaa se silti kauhistuttaa ravintotiedon ammattilaisia. Hyppään suoraan aamiaisen yli noin keskipäivän luonaalle, jonka voimin jaksan kotiin asti, jolloin syön vähän raskaamman välipalan. Vähän aikaa sitten sain palkkioksi, muun keittiöhenkilökunnan lailla, päivällisen Belgessä. Simpukoiden lisäksi mieleeni jäi vihersalaatti, jota kokeilin sittemmin kotona ja josta tulikin syksyinen suosikkini.

Raikas vihersalaatti

1 ruukku Jääsalaattia
½ Kurkku
2 Tomaattia
~50g Parmigiano Reggiano-juustoa
~25g Pinjansiemeniä tai niitä sisältävää siemensekoitusta
Koristeluun balsamicokastiketta

Pese ja kuivaa vihannekset, salaatti erityisesti painelemalla varovasti kuivalla ja puhtaalla keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla. Poista tomaateista kannat ja siemenet. Leikkaa ne lohkoiksi ja lohkot paloiksi. (Jos sattuu olemaan hifistelytuulella, kalttaa tomaatit ennen tätä.) Leikkaa kurkusta samankokoisia paloja. Veistä juustosta suikaileita salaatin päälle; itse huijaan tässä ja käytän kuorimaveistä. Paahda siemeniä pannulla kunnes alkavat poksahtamaan auki, mutta eivät pala. Kaada siemenet salaatin päälle ja koristele muutamalla taiteellisella viirulla balsamicokastiketta.

Positiivisena asiana hankin koneelleni mukavan kuvankäsittelyohjelman. Vaikka se poistaakin osan virheistä, jättää jälkikäsittely kuvaajan itsensä virheet esille.

Kebab

Eilen ruokakuntamme oli nauttimassa säästä läheisessä kartanopuistossa lähes yhtä lähellä asuvan tuttavaperheen kanssa. Keskustelu kääntyi ruokaan ja isukki kertoi, niin monen muunkin miehen päässä käyneestä, ajatuksesta paistaa itse kebab-lihan. Olen aiemmin pariinkin otteeseen muovannut ikioman kebab-eläimen savesta jauhelihasta onnistuneesti ja kertomani sankaritarinat nostattivat asiaankuuluvaa leikillistä katkeruutta. Jalona ajatuksena oli tehdä tänään yhdessä ruokaa. No, onnistui se ainakin puoleksi. Kebabia tuli ja tuttavatkin pääsivät syömään asti.

Kotikebabin hyviä puolia ovat yksinkertaiset raaka-aineet, vähätöisyys ja tietenkin se, että lihaa saattaa päätyä aina pakkaseen asti. Aikaa se kuitenkin vaatii, koska maltti on valttia. Itse paistetun lihan ero murekkeeseen tulee pääosin lihamassan vaivaamisesta ja sen paistamisesta pitkään uunissa suhteellisen matalalla lämmöllä. Kastikkeidenkin maut syvenevät kun ne saavat maustua ajan kanssa. Varoituksen sanana tomaattikastikkeen tulisuus saattaa vahvistua hautuessa yllättävänkin paljon, joten chilin kanssa kannattaa olla varovainen. Tulisuutta aina voi lisätä ennen tarjoilua Tabascolla tai vastaavalla.

Jugurttikastike
0,5l Maustamatonta (turkkilaista) jugurttia
3 kpl Valkosipulinkynttä
1 rkl Sokeria
1 tl Suolaa

Lisätään jugurttiin mausteet, valkosipulinkynnet murskattuina. Annetaan maustua yön yli jääkaapissa.

Kebab-eläin
0,5kg Naudan paistijauhelihaa (rasva <10%) tai lampaan jauhelihaa
0,7kg Naudan jauhelihaa (rasvaa < 20%)
15g Mustapippurirouhetta
45g Aromisuolaa
4 rkl Tahinia

Mausteista sekoitetaan tahna. Maustetahna ja liha vaivataan käsin tiukaksi massaksi. Muotoillaan tasapaksuksi sylinteriksi ja paketoidaan tiukasti folioon. Paistetaan uunissa 120C asteessa 3,5-4 tuntia ja annetaan sen jälkeen vetäytyä ainakin puoli tuntia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Tulisehko tomaattikastike
1 rkl Rypsiöljyä
800 g Paseerattuja tomaatteja
2 tl Kuivattua oreganoa
1 rkl Chilijauhetta

Lämmitä öljy kasarin pohjalla. Lisää mausteet öljyyn ja anna paistua hetki. Lisää paseeratut tomaatit. Anna hautua miedolla lämmöllä tunnin verran lihaa odotellessa.

Itse pidän eniten kebabini iskender eli paahdettujen (pita)leipäpalojen päällä tomaatti ja jugurttikastikkeella sekä runsaalla salaatilla. Sen sijaan liikkeellä olessani nappaan mieluiten pita- tai rullakebabin. Jälkimmäisen määritelmä joustavuus on hämmästyttävää, olen saanut sekä köyhänmiehen fajitaa muistuttavan että reilusti toiselle, ehkä jopa kolmannelle, kilolle menevän jöötin.

Vehreä kanakeitto

Tänään teki mieli kirkkaan kevyttä ja rouskuvan raikasta ruokaa. Toisaalta mieli veti myös herkullisen liemen puoleen. Sen lisäksi ruokakunnan toinen jäsen oli epämääräisen ajan poissa, maalaamassa äitinsä seiniä, joten ruoan pitäisi kestää haaleana pitkään.

Kuvainnollinen onnepyörä jäi osoittamaan kanakeittoa. Valitettavasti kanakeittoreseptini ovat kasviksisia, mutta samalla talvisen raskaita kaikkine ihnanine kermaisuuksineen. Tartuin keittokirjoihini etsiäkseni inspiraatiota. Sellaisen antoi, kaikkien kotikokkien sankari, Jamie kirjassaan Alaston kokki. Tuloksena oli seuraavanlainen tuotos:

Vehreä kanakeitto
3 kpl Broilerin rintafilettä
0,25 dl Oliiviöljyä
1 kpl Purjo
2 vartta Varsiselleriä
1 kpl Vihreä paprika
2 l Kanalientä
½ kpl Kiinankaalta
½ kpl Kesäkaalta
~5 cm Tuoretta inkivääriä
2 kpl Valkosipulinkynsiä
1 kpl Lime
1 puska Tuoretta korianteria
(1 annos Nuudeleita)

Paista rintafileet kuumalla pannulla ja nosta ne odottamaan leikkuulaudalle. Pese ja käsittele purjo, vihreä paprika ja varsiselleri. Leikkaa purjo pituussuunnassa neljään osaan ja leikkaa siitä noin 3 cm pituisia suikaleita. Leikkaa myös varsiselleristä ja paprikasta saman kokoisia paloja. Freesaa niitä noin 5 minuuttia kattilassa oliiviöljyssä. Lisää kuoritut ja viipaloidut inkivääri ja valkosipuli sekä puolet limen kuoresta raastettuna. Lisää kanaliemi ja pieniksi leikatut fileet. Kiehauta ja anna porista 15 minuuttia kuitenkin niin, ettei kasviksista tule ylikypsiä. Pese kaalit ja leikkaa niistä noin 3cm x 3cm paloja. (Lisää raa'at nuudelit keittoon kolmisen minuuttia ennen kaaleja.) Lisää kaalit keittoon ja kiehauta pari minuuttia. Kaaleista on tarkoitus tulla kypsiä, mutta ei löysiä. Lisää silputtu korianteri keittoon, pyöräytä kauhalla ja nosta pöydälle tarjolle.

Itse käytin lihana lähimarketin lihatiskillä valkosipuli-persilja-marinoituja fileitä, mutta myös maustamaton käy hyvin. Joka tapauksessa kannattaa, tässä yhteydessä ja miksei muutenkin, välttää sumeassa marinaadissa olevia.

Keitosta tuli hyvää, jopa petollisissa määrin. Sitä kun ei huomaa syöneensä aivan liikaa. Täytyy tunnustaa, että yhden oikopolun otin tämän keiton tekemisessä. Olisi ollut todella ihanaa käyttää omaa kanalientä, mutta en ole koskaan lientä keittänyt säilöttäväksi asti ja nyt huomiota haluaa eräs pienimuotoinen kirjallinen tuotos. Joten käytin kanaliemenä vettä ja sopivaa määrää kanafondia. Mielestäni arkiruoanlaitossa moinen huijaaminen on sallittua.

Se toinen ruokakunnan jäsen? Saapui juuri ajoissa syömään keittoa, mutta näki vielä sen jäljet kettiössä ja totesi "No ainakin olet onnistunut sotkemaan.".

Ratatouille

Pidän ruoanlaitosta ja (lähes) kaikista Disneyn lastenanimaatioista. Rottatouillen siis pitäisi olla minulle sopiva elokuva ja niin se onkin. Tänään kävin ruokakaupassa pahimmalla mahdollisella tavalla eli erittäin nälkäisenä ja ilman suunnitelmaa. Onneksi Remy ohjasi minut nauttimaan tuoreista vihanneksista ratatouillen muodossa.

Minun näkemykseni mukaan ruoan voi tehdä "perinteisenä" tai "Rottatouillen tapaan" eli patana tai hauduttamalla ohuita kasvissiivuja tomaattikastikkeessa uunissa. Olen aiemmin tehnyt molemmilla tavoilla. Ensimmäistä vaihtoehtoruokana lähes kaikelle allergisille ja jälkimmäistä ystävien kesken pidettyihin vappusitseihin. Tällä kertaa aikeeni oli tehdä jälkimmäistä, mutta jo kasviksia leikatessa oli selvää ettei nälkä anna odottaa siihen asti, joten tuli tehtyä sitten perinteisempää versiota.

Ratatouille
~0,5 dl Oliiviöljyä
2 pientä tai 1 iso Punainen paprika
1 keskikokoinen Keltasipuli
½ Munakoiso
½ Kesäkurpitsa
½ Keltainen kesäkurpitsa
5 Kynttä valkosipulia
400g Tomaattimurskaa
Tuoretta tinjamia
Suolaa
Mustapippuria

Pilko kasvikset haarukkakokoisiksi paloiksi. Mirepoix sanoisi kokki. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Freesaa sipulia ja paprikoita noin 10 min. Lisää loput kasvikset ja freesaa vielä noin 5 min. Lisää tomaattimurska, valkosipuli, suola ja pippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä runsas 10min. Lisää tuoretta tinjamia, sekoita ja tarjoile.

Omaan todella pahan henkisen allergian munakoisolle ja kalastan sen pois omasta annoksestani heti, mutta silti olen sitä mieltä, että se tuo oman osansa ratatouillen makuun.

Syntymäpäivät

Vietin viime sunnuntaina syntymäpäiviäni ystävieni kanssa. Nuorekkaat ja sellaiseksi tuntevat kaverini viittasivat mielellään bileisiin, mutta äitini ilmaisi asian oikeammin puhuessaan lastenkutsuista. Se näkyy myös tarjoiluissa. Pakollisten sipsien, dippien ja karkkien lisäksi pyrin tekemään mahdollisimman paljon itse ja lopputulos muistuttaa hämmästyttävän paljolti juhlia vuosikymmenten takaa, kun ikäni kirjoitettiin vielä yhdellä numerolla.

Syntymäpäivätarjoilussani tärkein asia on mansikkakakku, joka on tehty tuoreista marjoista. Koska syntymäpäiväni ajoittuu satokauden loppuun, on mansikoiden saatavuus vaihdellut merkittävästi vuodesta toiseen. Kakustani en tingi, joten toisinaan on pitänyt riipiä viimeiset marjat itsenpoimintapalstoilta; kiitokset isälleni avusta menneenä vuotena.  Onneksi tänä vuonna sato oli viivästynyt ja siksi sai vielä viime viikonloppuna viiden kilon laatikoita järkihintaan. Reseptiksi otin Helsingin sanomien mansikkakakkukilpailun voittajan.Olin kokeillut reseptiä aikaisemmin kesällä, ja tein siihen muutamia hienovaraisia muutoksia.

Herkullinen mansikkakermakakku

Pohja
6 kananmunaa
vastaava tilavuus kidesokeria
vastaava tilavuus vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte
6 dl kermaa (4, jos kakku ei noussut kunnolla)
1,2 l mansikoita (tai n. 7dl sosetta)
1,5 dl tomusokeria
4 liivatelehteä

Koristelu
4 dl kermaa
~ 2 l mansikoita

Mansikkamaito
2 dl maitoa
3 rkl mansikkasosetta

Sokerikakun idea on käyttää yhtä tilavuudeltaan yhtä paljon kananmunia, sokeria ja jauhoja sekä lisätä mukaan leivinjauhetta nostattamaan. Itse pidin lähtökohtana kuutta kananmunaa, vaikka niitä olisi voinut olla yksi tai kaksi enemmän. Sokeri ja kananmunat vatkataan vaahdoksi. Mukaan lisätään jauhot ja leivinjauhe vähitellen samalla vispaten kevyesti. Paistetaan voidellussa ja korppujauhoilla vuoratussa vuo'assa 190C lämpötilassa. Pohja on valmis kun tikulla kokeilemalla ei enää tartu raakaa taikinaa. Samoihin aikoihin kakku alkaa vetäytyä vuo'an reunoista. Jäähdytä pohja ja leikkaa se kolmeksi kerrokseksi; tai kahdeksi, jos kakku ehtii lässähtää, kun unohtaa laittaa uunin läpiämään ensiksi.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mansikat. Vatkaa kerma ja sokerit vaahdoksi. Lisää sose ohuena nauhana kevyesti sekoittaen. Purista liivatelehdet kuiviksi ja liota ne tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää se myös nauhana kermavaahtoon. Kostuta pohjimmainen kerros mansikkamaidolla ja laita sen päälle noin puolet täytteestä. Jatka samoin kakun loppuun. Kasasin itse kakun samassa irtopohjavuoassa, jossa olin paistanut pohjan, jottei täyte valuisi yli ja pilaisi kakun muotoa tai sotkisi jääkaappia. Anna kakun täytteineen tekeytyä jääkaapissa yön yli.

Koristele kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Kuvassa oleva päällystystapa syö niitä aikalailla, mutta toisaalta kakkukin on sitä makoisampi mitä lukuisempia mansikoita siinä on.

Pikkusuolaisia, naksujen, raksujen ja kumppaneiden lisäksi edusti haukkukokoiset voileivät. Oman suosikkini, kinkku-kermajuusto-kurkku-majonees-hunajasinappileipien, lisäsi tarjolla oli gouda-meetwursti-chilituorejuustoleipiä ja vegeleipiä, joista viimeiseen laitoin kaikkia ei-eläinperäisia aineita kahdesta ensimmäisestä. Kasvisleivät merkattiin ovelasti oliiveilla.

Pitää pidoissa pullaa olla. Miellän vahvasti, kotiseuturakkaana, pullakranssin oleelliseksi osaksi juhlia, oli ne häitä, hautajaisia tai muita kissanristiäisiä. Kranssin tein jauhopaketin kyljestä löytyvän korvapuustin perusohjeen mukaan, mutta voin, sokerin ja kanelin lisäksi käytin täytteenä mantelijauhoa. Rullaamisen jälkeen leikataan taikinasta vain päät pois ja se asetellaan ympyräksi pellille siten, että reuna jää alle. Rullan päät painellaan yhteen ja rullaan leikataan n. sormen leveyden välein kevyitä viiltoja pintaan.

Sain vanhemmilta sattumalta muovikassillisen raparperinvarsia käydessäni heillä syntymäpäiviä edeltävänä päivänä. Päätin tehdä niistä muffinsseja. Myllyn parhaan sivuilta löytyi respeti muffinssien perustaikinalle. Kaipasin kuitenkin lisämakuja ja kolusin kaappeja läpi. Käteeni tarttui kookosmaitotölkki. Sitä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi, joten jatkoin sitä, alunperin mansikkakakun kostutukseen tarkoitetulla, omenamehulla. Sittemmin nettiä selatessani olen huomannut, ettei, tämäkään, ajatus ole orginelli. Juhlia varten tein alla olevan reseptin nelinkertaisena.

Raparperimuffinssit Jarnon tapaan
3,5 dl vehnäjauhoja
100 g voita
2 tl leivinjauhetta
2 kpl kananmunaa
0,5 dl kookosmaitoa
0,5 dl omenamehua
3 dl raparperiviipaleita

Mittaa kuivat aineet kulhoon. Sulata voi. Kaada munat ja sekoita mössöksi. Lisää samoin sula, mutta ei liian kuuma, voi, kookosmaito, omenamehu ja viimeisenä raparperiviipaleet. Annostele taikinaa jokaiseen muffinssivuokaan noin puoliväliin. Käytin peruskokoa hieman isompaa vuokamallia, ja niitä tuli noin 8 yhdestä. Paista 215C uunissa kunnes muffinssit ovat kohonneet ja saaneet kauniin värin.

Kuivin suin ei tietenkään juhlakansan tarvinnut olla. Alkossa kuohuviinejä katsoessani paikalle tuli avulias myyjä. Sattumalta lähialkossa on kuohuviinit aivan laatikkoviinien vieressä. Kysyin myyjältä vinkkiä juhlatarjottavaksi ja hän ehdotti, odottamani kuohuviinin sijaan, vaaleaa sangriaa ja mukaan laatikollista Pearly Bay viiniä. Olin aiemmin nähnyt vilkaisulta vaalean sangrian sisältölistan Mayan menussa, ja päätin toteuttaa oman versioni siitä. Laatikollinen viiniä ja 3,5dl pullo likööriä riittivät noin 7 kunnolliseen kannuun. Alkoholittomana vaihtoehtona tarjottiin 50-50 sekoitusta sitruunajääteestä ja limelimonadista.

Limenttinen vaalea sangria
noin 1 l
4 dl kuivaa valkoviiniä
0,5 dl Triple sec likööriä
~3 dl Lime/Sitruuna limonadia
~3 dl maustamatonta hiilihapotettua kivennäisvettä

Kaada alkoholit tarjoiluastiaan, täytä limulla ja kivennäisvedellä. Koristele limeviipalailla ja tarjoile jääpalojen kanssa.

Entä se tärkein asia syntymäpäivillä, ystävät lahjat. Sain hyödyllisiä (tai "hyödyllisiä", miten sen ottaa) ja herkullisia lahjoja. Raportoin hyödyllisistä heti, kun keksin miten voin yhdistää ne samaan reseptiin tai kattaukseen ja herkullisista sitä mukaan, kun nautin niistä. Ystävistä vielä sen verran, että tämän merkinnän tavallista paremmista kuvista kuuluu kiitos Anssille.

Kanttarellikastike - Suomesta, Rakkaudella

Sattuipa niin, että lyhyellä varoitusajalla eräs ystävättäremme tuli meille viettämään viimeistä yötänsä Suomessa ennen kuin ponnistaa takaisin kotiin Italiaan lentokentän kautta. Ajattelin että voisi tehdä jotain pientä ja mukavaa, "parempaa" ruokaa. Silloin se iski. Se mitä me pidämme vähän parempana herkutteluruokana on pääsääntöisesti lähtöisin juuri Etelä-Euroopasta. En usko, että pystyisin mitenkään tarjoamaan vastaavaa elämystä saatika sitten kilpailemaan sellaisten henkilöiden kuin vieraamme paremman puoliskon äidin kanssa italialaisen keittiön aarteista.

Maalimainosta lainatakseni: Siitä se ajatus sitten lähtikin. Suomen luonto tarjoilee nyt parastaan ja sen huomaa myös läheisen kauppakeskuksen tiskeillä. Joten jotain selkeää ja kotoista, mutta silti herkutteluun sopivaa hain. En yleisesti pidä sienistä, mutta jostain syystä kanttarellit nousivat mieleeni.

Kanttarellikastike

1 l Kanttarelleja
1 kpl Sipuli
3 dl Vettä
2 rkl Kasvisfondia
3 rkl Voita
2 dl Kermaa
2 tl perunajauhoja
Hyppysellinen valkopippuria

Kuori sipuli ja perkaa sienet. Pilko sipuli ja sienet silpuksi. Sulata voi kasarissa. Freesaa siinä ensin sipuleita muutama (3-5) minuutti ja lisää sienet. Jatka freesaamista toinen mokoma. Näihin aikoihin sienet alkavat itkeä. Lisää vesi ja fondi. Anna hiljalleen porista 10 minuuttia. Lisää kerma ja vähennä lämpöä. Tarvittaessa sekoita perunajauhot tilkkaan vettä ja kaada kastikkeeseen nauhana ja nopeasti kiehauta vielä kerran.

Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin tarjonnut kastikkeen kanssa tilliperunoita ja kuhaa. Valitettavasti tarjonta kalatiskillä oli turhan painottunutta rapuihin ja savustettuihin tuotteisiin, joten oli tyytyminen arkiseen lohifileeseen. Niin tai näin, vieraamme piti kovasti kuten myös allekirjoittanut.

Kesä talteen

Aikaisempina vuosina olen tyytynyt tallentamaan kesän herkut vain mansikoiden muodossa ja nekin vain pakastimeen. Tänä vuonna kuitenkin päätin yrittää hieman enemmän. Makoisten kesämuistojen lisäksi saisi väriä muuten liian valkoiseen keittiöön, kun läpinäkyvät säilöntäastiat tuplaavat koristeina.

Purkkiin päätyvät parhaat kotimaiset vihannekset. 

Ensimmäinen purkkiin päätyvistä tuotteista oli Pastanjauhannan innoittama ja Dansukkerin reseptiä mukaillen tehty Paholaisen hillo. Aiemmin olen maistanut samalla nimellä kulkenutta tuotetta Rossossa, mutta se muistutti enemmän tomaattipyreetä.

Paholaisen hillo
1200 g  Tuoreita tomaatteja
600 g Punaisia paprikoita
8 kpl Punaista chiliä
1 kpl valkosipuli (luit oikein, n. 8 kynttä)
1 pkt Hillo-marmeladisokeria (Pienessä n. 2dl paketissa kuten raesokeri)
2 tl suolaa
3 tl oreganoa
2 tl mustapippuria

Kalttaa tomaatit ja poista niistä kannat. Pane tomaattilohkot paistokasariin. Jos käytät säilöttyjä tomaatteja, kaada ne liemineen kasariin ja leikkaa saksilla neljään osaan. Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia. Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa.

Hillon lisäksi laitoin hautumaan rommiin kirsikoita. "Resepti" on helppo ja siitä voi kirsikat hyvin korvata esimerkiksi viinimarjoilla. Itse ajattelin laittaa toisen samanlaisen käyttäen hyväksi luumuja ja tummaa rommia. Valitettavasti (epä)onnistumista pääsee maistelemaan vasta vuodenvaihteessa, malttamattomana ehkä jo jouluna.

Rommikirsikat
1000 g kirsikoita
500 g kidesokeria
7,5dl vaaleaa rommia

Pese kirsikat ja poista niistä kannat ja kivet. Lado marjat ja sokeri kerroksittain purkkiin. Kaada päälle rommi, siten että marjat peittyvät. Ravista muutaman viikon välein.

Ja valmista tuli...

Ruukut säilöntään ostin Ikeasta. Mukavan näköisiä ovat. Isoimmat, jotka ostin ja joista toiseen säilöin kirsikat, eivät ole tiiviitä. Pienemmät, joihin hillo meni, ovat päteviä ja tiiviitä. Etualalla oleva, köh, mielenkiintoinen kontraptio on puolimanuaalinen kirsikankivenpoistaja eli leikkuulaudan läpi porattu ruuvi. Metallinen pilli ajaisi asian vielä paremmin, mutta tämäkin oli juhlaa veitseen verrattuna.